Sirpa Karppinen
|
 |
 |
Omaan tapaani maalata sopii tällä hetkellä parhaiten akvarelli, mausteena hiiltä, kaikenlaisia liituja, temperaa ja tussia. Elämän pienet tuokiot ja tunnelmat ovat tärkeitä. Öljyvärit jätin tauolle jo yli kymmenen vuotta sitten. Akvarellien kanssa olen pyykkäri: pesen, maalaan päälle ja etsin sopivaa tunnelmaa. Tavallaan joka kuvassa on tarina, ei valmiiksi ajateltu tai edes suoraan tietoinen ajatus. Se voi lähteä väristä, muodosta, joka yhtyy johonkin mielessä liikkuneeseen, mieltä liikuttaneeseen. Itse työ edetessään voi kertoa tarinan. Kuvien tarinoissa on mielestäni tärkeää, että mihinkään ei ole vain yhtä selitystä eikä koskaan saa selville koko totuutta. Toisin sanoen se vanha juttu: Toinen väittää omenaa punaiseksi ja toinen vihreäksi, kumpikin on oikeassa, ovat vain eri puolilla omenaa. Tämän näyttelyn töistä henkilökohtaisimmiksi nousevat köynnösruusuun liittyvät työt. Minulle niissä on paljon kauniita muistoja, haikeutta ja surua. En tee työkseni kuvia, mutta sen sijaan kuuntelen ja yritän kuulla ihmisten tarinoita. Taideterapia on yksi kuulemisen muodoista. Ihmiset ovat kulkeneetkin mukana kuvissani kaiken aikaa. Taiteen tekeminen on olennainen osa elämääni, on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa tällä reippaassa keski-iässä olevalla muistillani.
Sirpa Karppinen
Näyttelyistä:
Vantaan Art ry:n vuosinäyttelyt 1986 – 2003Vantaan kuvataiteilijoiden vuosinäyttely, Tikkurila, Lummesali 1988
Valtakunnallinen Hartai-näyttely, Turun taidemuseo 1988
Työväen sivistysliiton näyttely, Tikkurila 1989
Kolmen naisen yhteisnäyttely, Järvenpään taidetalo 1990
Vantaan taiteilijaseuran vuosinäyttely, Myyrmäkitalo 1995
Lukuisia pienimuotoisia yhteisnäyttelyjä (5 –10 osallistujaa) Tikkurila, Myyrmäki, Hakaniemi, Maunula
Omat:
Kahvila Ruustinna, Tikkurila 1990Vantaan lääkärikeskus, Myyrmäki 1994
Cafe Marsupilami, Helsinki 1998
Taiteilijatalo Gjutars, Tikkurila 1999
Kartanoravintola Nygårds, Sotunki 2001
