|
Tähän näyttelyyn valmistautuminen on
ollut minulle
mieluisa matka. Mielenkiintoisen siitä sen lisäksi
että olen suuresti nauttinut maalaamisesta on tehnyt se,
että vaikka alunperin valitsinkin näyttelylleni melko tarkan
teeman, oman elämäni lähiajan tapahtumat heijastuvat
tauluissa ennalta-arvaamattomasti. Teema ei siis ole rajoittanut
tekemistäni vaan päinvastoin - se on maalatessani saanut
paljon lisämerkityksiä. Tällaisesta, prosessinomaisesta,
tekemisestä minä pidänkin eli että antaa tilaa ja
mahdollisuuden muutokselle, eikä tarraa mihinkään
alkuperäisideaan kynsin ja hampain.
"Tosi-TV -sarjat ovat historiansa aikana ainoastaan
menneet
sekopäisempään suuntaan. Ihmiset antavat jopa vartalonsa
tämän unelmatehtaan käyttöön. Miljoonien
katsojien edessä he hikoilevat ja rehkivät pois liikakilojaan
ja ihastelevat kauneusleikkaustensa tuloksia, syövät matoja
ja kieppuvat päätä huimaavissa korkeuksissa.
Yleisöä kyllä riittää! Missä oikein menee
hyvän maun raja vai onko sellaista olemassakaan?
Mutta mikä on todellista, mikä keinotekoista? Onko kaikki
sittenkin käsikirjoitettua viihdettä? Vaikuttaako ”tosi-TV”
katsojiinsa jotenkin eri tavalla kuin fiktioina esitetyt ohjelmat?
Ennalta-arvaamattomien tilanteiden muodostamat kommellukset ihmisten
välillä saavat kieltämättä katsojan
eläytymään ja samastumaan kilpailijoihin niin
hyvässä kuin pahassakin… ”Tota mä en pystyis
tekemään”, huudahtaa ystäväni. Ja ne jotka
pystyvät, saavat sentään sen 15 minuuttisensa
kuuluisuudessa. Tavallisia ihmisiä? Ainakin suuria tunteita!
Kaiken takana on kuitenkin pilkahdus huumoria… ja miksei olisi?"
|
