|
|
Oman taiteeni juuret Isoisäni, Emil Turtiainen, isäni ja äidinisäni, Oskar Juhana Jantunen rakensivat, veistivät, sorvasivat ja punoivat antaen siten kukin käsillä tekemisen arvostamisen minulle perinnöksi. Isänäitini, Hilda Maria Loikkanen oli räätälin tytär. Hän ja äitini Annikki ompelivat, virkkasivat ja paikkasivat perheelle vaatteita ja liinavaatteita. Isäni, Sulon suureena haaveena muistan olleen, että hän olisi halunnut Kerimäelle rakentamansa aurinkotalon uima-altaan päätyyn mosaiikkiseinän, jossa olisi kuvattuna Rusisaaren rantamaisema. Tämä isän haave on mielessäni usein, kun maalaan kuvia yhteiseltä perintösaareltamme. Isämme oli noin 2 -vuotias, kun Adolfin ja Emilian poika, Emil päätti erota omasta perheestään ja sai jostakin rahaa kokonaisen saaren ostamiseen. Talokin oli jo saarella valmiina. Mutta aitta piti vanhoista puretuista hirsistä rakentaa samoin navetta, joka valmistui vuonna 1935 ja maakellari (1938), riihi ja savusauna. Nämä kaikki isoisäni kätten työt ovat päässeet myös akvarelleihini. |
CVPirre ( Pirjo) Laaksonen (1946)Opinnot ja päivätyöYlioppilas, 1966 Savonlinnan TyttölyseoFilosofian maisteri, 1974, Helsingin yliopisto, pääaineena psykologia, kasvatustiede Psykologian lisensiaatti, Tampereen yliopisto, terveyspsykologia Kliinisenä psykologina Lastenlinnan sairaalassa ja opettajan sijaisena kouluissa 1974- 1976 Vantaan ja Helsingin koulupsykologina vuosina 1976 -1986 Uudenmaan lääninhallituksen kouluosastolla lääninkoulupsykologina 1987-1996 Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolla lääninpsykologina 1997-2006 ja edelleen Päivätyönä oppilashuoltoPäivätyöni, 30 vuotta oppilashuollon edistämiseksi, on antanut paljon kontakteja koulumaailmaan, moniin eri kulttuureihin ja kaikenlaisen erilaisuuden kohtaamiseen, hyväksymiseen ja hyväksymättömyydestä johtuvien ristiriitojen työstämiseen. Usein olen etsinyt ratkaisuja mietiskelemällä asioita kynän ja siveltimen kanssa. Maalauksissa, kuten työssäni, pitää osata aloittaa aina alusta, innostua ja innostuttaa muita katsomaan asioita useasta eri näkökulmasta ja nauttia pienistä onnistumisista. Kokonaisuuden luominen muillekin ymmärrettäväksi voi työssäni kestää koko projektin elinkaaren 3-5 vuotta. Siksi kuvien tekeminen tuottaa minulle nautintoa ja virkistää päivätyön ohessa. Pääsen pysähtymään välietapeille ja saan jotain konkreettista, kaunista luoduksi viidessä minuutissa, viidessä tunnissa tai päivän aikana.Harrastuksena akvarellimaalausKouluaikoina 50-60 -luvuilla olen maalannut ja piirtänyt luokanvalvojamme ja kuvaamataidonopettajamme Kerttu Häiväläisen johdolla Savonlinnan Tyttölyseossa. Samalla hän oli meille esikuva itsenäisestä virkanaisesta, jolla on harrastuksena maalaus. Hänen johdollaan sain oppia alkeita monenlaiseen käsillä ilmaisuun: saven muotoilua, dreijaamista, kankaanpainantaa, hiilipiirustusta, linoleikkausta ja vesivärimaalausta. Tämän opettajan kotona vierailu vastasi minulle hyvinkin ensimmäisen taidemuseokäynnin elämystä. Näin opettajan kodissa useita upeita öljyvärimaalauksia, jotka hän oli itse maalannut. Olen aloittanut maalausharrastukseni 1980-luvulla Puistolassa. Aloitin monen muun harrastajan tavoin tehdä kuvia kansalaisopiston ryhmissä. Aluksi maalasin öljyväreillä. Jo niiden käsitteleminenkin tuntui minusta jotenkin ylevältä yhteydeltä taiteeseen. Opettajiani tuolloin olivat mm Harald Arnkil ja Kirsi Tiittanen, joista kumpikaan ei ollut akvarellisti. Vuoden pari öljytöiden teon jälkeen innostuin akvarellimaalauksesta, koska saatoin kuljettaa pieniä akvarellivärejä ja lehtiöitä mukanani kaikkialla; työ-, loma- ja kongressimatkoilla. Sulattelin usein luennoilla kuulemaani suojaisassa puistossa, Alppien rinteillä, meren, järven tai joen rannalla. Matkapäiväkirjoistani on tullut valokuvia korvaavia tunnelmallisia muistoja.Merkitseviä opettajia minulle ovat olleet Reijo Saarelainen, jonka ohjauksessa pääsin eroon luovuutta kahlitsevista kielloista. Reijon kurssi avasi ilmaisuani enemmän kuin kymmenet muut opettajat ennen häntä. Sen jälkeen olen ollut mm akateemikko Osmo Visurin kurssilla opiskelemassa märkää märälle tekniikkaa Spellossa sekä Reinhardt Laun kurssilla oppimassa traditionaalista akvarellitekniikkaa. Jokaisen helsinkiläisen akvarellistin ”must” on käydä Suomenlinnan kurssilla maalaamassa kansallisaarteemme maisemia. Suomenlinnan muureilla Päivi Göransson kannusti iloitsemaan omista töistä ja näkemään uusin silmin epäonnistumiset. Vuonna 2005 olin Naantalissa suurimmassa kokemassani maalauskurssilaisryhmässä. Tasokkailta maalarikavereilta oppii yhtä paljon kuin opettajilta. Opettajana Naantalissa oli Tapani Kiippa, joka opetti meille, kuinka märkätekniikkaa voi yhdistää askeettisen pikkutarkkaan ilmaisuun aina sen mukaan, mitä maisema tai aihe vaatii. JäsenyydetSuomen Akvarellitaiteen yhdistys ry : n jäsen vuodesta 2003.Näyttelyt
|
