Muistokukkia –nimisen näyttelyni työt
rakentuvat muistoistani ja niiden herättämistä
tunnetiloista. Teknisessä mielessä rakennusaineina ovat
toimineet myös akryylimaali ja erilaisten kynien
jättämä jälki.
Joidenkin töitten lähtökohta juontuu
niihin välähdyksenomaisiin hetkiin, jolloin olen saanut
nähdä läheisissä ihmisissäni jotain
yleensä kätkössä olevaa, esimerkiksi salaisen surun
tai jonkin tarkoin varjellun sielun aarteen.
Nekin teokset, joiden henkinen syntyajankohta ei ole
tarkasti määriteltävissä, ovat vahvasti
tositapahtumiin perustuvia. Niissä on kipua, kuolemaa, rakkautta,
lohdutusta – elettynä ja menneenä, mutta silti
lähtemättömästi sieluni mukana kulkevana.
Arvelen, että aidoimmillaan nämä
sisäisessä maailmassani soivat kuvat ilmenevät
maalauspohjalla jonkinlaisena näennäisen
järjettömänä leijuvana olemassaolona, mutta
kuitenkin määrätietoisena liikkeenä . . . jotain
tulossa jostain ja matkalla jonnekin.
Työskentelyni johtotähtenä olen vaalinut
tietynlaista rauhoittunutta ja syventynyttä mielentilaa.
Väriin ja sommitteluun liittyvät seikat olen sovinnolla
jättänyt vähemmälle huomiolle.
|