Aloin maalata tätä näyttelyä työskennellessäni viime vuoden syyskuun Firenzen Grassinassa. Kaiken sen kulttuurin ja taiteen ylenpalttisuuden ympäröimänä alkoikin matka itseeni ja omiin muistoihini. Elämän varrella olen toki onneksi kokenut ja nähnyt paljon iloa, mutta myös hyvin kipeitä asioita. On joutunut ottamaan kantaa, tuntemaan myötätuntoa ja sääliä, näkemään ja ummistamaan silmänsä.

On pitänyt kohdata myös omat ennakkoluulot. Ilman tunteita ei mikään ole mennyt ja siksi oli lopulta valtava varasto, josta poimia ja pukea valekaapuihin.

Rakastan arvoituksia ja tarinoita ja olen kuvitellut maalatessani pitkiä kertomuksia kuvien ihmisille ja ihmisten tekemille jäljille ympärillämme. Tämä retki on ollut hurjan hieno itselleni ja siksi toivonkin, että nämä työt antaisivat myös katsojalle mahdollisuuden kohdata ahdistaviakin asioita, kehittää omia tarinoita ja tehdä matkoja omiin muistoihin.

Koska tämä näyttely oli tällaisena tavallaan ”pakko” tehdä, on sen edessä tavallistakin nöyrempi. Hyväksymmekö kaiken inhimillisenä vai missä menee epäinhimillisen raja?

Ansioluettelo