On olemassa erilaisia palvelu-, hoiva-, hoito- yms. koteja ja taloja. Niihin muutetaan kun ihmisen voimat tai muisti hiljalleen hiipuvat. Niiden sisällä on paljon hiljaisuutta, vähittäistä pysähtymistä, luopumista, muistoja iloista ja suruista sekä tämän hetken iloa ja surua. Paljon unohdusta.

Pitkään mietin, miten sen kuvaisi. Luminen talvi toi muistoihini lumienkelit. Lähes jokainen on joskus sellaisen tehnyt. Puhtaan valkoiseen hankeen huiskitut enkelit tehdään iloisella mielellä: niissä on hyviä muistoja: kukaan ei vihaisena ryhdy lumienkelin tekoon. Lumienkelillä on liikkeen muisto, pysähtynyt jälki hyvästä mielestä ja onnellisesta hetkestä. Se on liikkumaton kaunis hiljaisuus.

Haikeaa elämän voimien hiipumista seuranneena on lohdullista nähdä hetken aikaa vähän toisin, käyttää kuvissa vahvoja ja kirkkaita värejä, huomata kaiken rajallisuuden lohdullisuus ja luovuttamisen oikeutus.

Huvimajoihin, Håkaneihin, liittyy myös muistoja, nekin ovat kuvissa tyhjillään, täynnä viime kesää. Ja kuvien naiset esiintyvät pikkutilanteissaan kuka mitenkin…

CV

Yhteisnäyttelyt

Yksityisnäyttelyt

Sirpa Karppinen