|
ELÄMÄNLANKA
Ensimmäisen oman näyttelyni pidin kolmetoista vuotta sitten 50-vuotis syntymäpäivänäni. Sain lapseni Katrin ja Mikan innostuttua osallistumaan omilla töillään mukaan. Näyttely oli menestys. Siitä rohkaistuna pidin seuraavana vuonna vielä toisen oman näyttelyn. Sekin oli positiivinen kokemus. Pari vuotta sitten, kun olin jäämässä eläkkeelle sihteerin virasta puolustusvoimista, ihmisten kysellessä, mihin aion käyttää tulevan vapaa-aikani, uhosin pitäväni näyttelyn. Ja nyt lupaukseni toteutuu.
Ensimmäinen työ, jonka maalasin tätä näyttelyä varten, oli kuva elämänlangasta kiviaidalla. Oikeastaan se oli puutarhakasvina käytetty aitoelämänlanka sinisine ja punaisine kukintoineen. Siitä piintyi päähäni ajatus, josta en päässyt eroon: miksei koko näyttelyn nimenä voisi olla ”elämänlanka”. Elämänlanka sitkeänä, villinä, kiusallisena rikkaruohona tai istutettuna koristekasvina, aitoelämänlankana. Sellaista taide ja maalaaminen ja piirtäminen elämässäni ovat olleet. Joskus se on ollut konkreettisesti leivän hankkimista, mutta aina intohimoisesti kukkivaa, sitkeästi elävää, sisäisen tarpeen pakottamaa, jota ei pysty kitkemään pois. Onko se kiusallinen rikkaruoto vai aitoelämänlanka koristekasvi, sen päättävät katsojat, mutta itselleni maalaaminen on vahva lanka elämään.
Paras kiitos, mitä aikaisemmista näyttelyistäni olen saanut, on katsojien huokaus: ”Kun täältä lähtee, jää niin hyvä ja rauhallinen olo. Tulenpa vielä huomenna uudelleen.”
