Aika taisi taas muuttua. En ehtinyt mukaan. Tapahtumat etenivät omaa kulkuaan. Näin ainoastaan vieraat kasvot vastaan tulevilla. He kiiruhtivat ohitseni sinne josta olin tehnyt paluuta. Aika vain pysyi ennallaan. Tiesin jotain, joka liittyi tapahtumiin. En kuitenkaan tavoittanut ajan sisäistä olemusta. Se kulki rinnallani eläen omalla sille määrätyllä tavalla.

Kuljen taivalta aikomuksenani tunnustella matkani tarkoitusta. Aika on se joka sisältää jo tapahtuneet. Eteenpäin kiiruhtaminen on erkaantumista, välimatkan luomista siihen mitä pyrkii tavoittamaan

Martti Suomela