Vanhojen kirjasimien sanelemaa

Miksi luonnontieteilijä sir David Attenborough käyttää aina samoja vaatteita oli hän sitten sademetsissä tai aavikolla? Hänen heittäytymisensä linnunpesän tai lihansyöjäkasvin eteen kaulusnappi auki on ihailtavan vaivatonta. Mitä jos Stan-niminen kunnon nuori mies kirjoittaakin nimensä Kelan kaavakkeeseen vahingossa väärin ja siitä tulee Satan? Suuttuuko laupeuteen taipuvainen äiti ja synnyttääkö kirjoitusvirhe nuoren miehen päähän häijyjä ajatuksia?

Helsinkiläinen taidegraafikko ja toimittaja Mikko Keski-Vähälä (1977) käsittelee taidegrafiikanvedoksissaan kirjaimia ja niiden muodostaman tekstin luonnetta. Hän on kerännyt puisia, painoteollisuudessa käytettyjä kirjasimia kymmenen vuoden ajan. Vanhimmat, yhä käytössä olevat kirjaimet ovat 1800-luvun lopulta. Keski-Vähälä hyödyntää töissään myös muilta ylijääneitä materiaaleja kuten vanhaa linoleumlattiaa, taajamien metsistä karsittuja risupuita ja remonttilavoilta löytyviä kynnyslistoja.

"Huomioni taidegraafikkona kiinnittyy usein epäoleellisiin asioihin. Suomalainen taidegrafiikan traditio suosittaa, että vedoksen painaja käyttää Tpl´a -tunnusta, määrittää vedossarjan jaollisella luvulla ja kirjoittaa nimensä Toivo Salervon oppien mukaan kauniilla kaunolla. Minua kiinnostaa enemmän se miltä grafiikanvedosten viralliset reunamerkinnät tai työn nimi näyttävät painettuna suuressa koossa, osana työn kuva-aihetta", taidegraafikko sanoo.

Mikko Keski-Vähälä valmistui taidegrafiikan maisteriksi Rhode Island School of Designista Yhdysvalloista 2002. Hän työskentelee painajana ja taidegrafiikan opettajana Suomessa ja pitää säännöllisesti näyttelyitä kotimaassa ja Yhdysvalloissa. Lippislakki on hänen viides yksityisnäyttelynsä.

Mikko Keski-Vähälä