Sinä synnyt, kasvat, vahvistut, rikkoudut ja ehkä eheydyt ja elät aikasi. Kukaan ei ole jäänyt tänne, joten sinäkin sanot hyvästit tälle kaikelle.

Mitä jää ja mitä haluaisit jäävän? Mitä annat perinnöksi lapsillesi? Talon, tavarat vai ehkä sittenkin rakkauden.

Kun pistät silmäsi kiinni ja annat mielikuvituksesi laukata, mitä toivoisit näkeväsi tulevaisuudessa? Mitä sydämesi sanoo? Näet ihmisen jalostuneen, mutta mihin suuntaan? Toivotko, että rikkimenevänä, sinut, niinkuin kaikki muutkin korjataan? Näetkö välittämisen voimistuneen? Vai kuuletko lapsesi kärsivän? Onko hänellä ystäviä vai tyhjä syli? Joutuuko hän muiden tallattavaksi? Osaako hän helliä retuuttamisen sijaan?

Näet ympäristön. Ovatko puut korkeampia kuin talot? Kuuletko linnun laulavan ja auringon nousevan? Hymyileekö ihminen vai voiko hän pahoin? Tämän vain haluan sinulle kertoa; voi miten rakastankaan sinua, IHMINEN.

ANSIOLUETTELO

Vuosisadat vierivät, sukupolvet vaihtuvat, mutta jotkut asiat ovat aina olleet ja pysyneet samoina. Onko ihminen nähnyt värit, maisemat ja esineet aina samoin vai onko näkeminen kulttuurihistoriallista?

Olen ottanut keskiajan kontrastiksi tälle ajalle. Mitä siinä on samaa, mitä eroavaisuuksia? 1300-luvun ritarit ratsastivat Suomeen joko kutsuttuina tai omin luvin ja ottivat maan komentoonsa. Mitä sen ajan aristokraatit tiesivät aikana, jolloin lääketiede ei ollut kovinkaan kehittynyttä, ei ollut psykoanalyysia, luonto oli puhdas, maailma hiljainen ja valtarakenteet olivat epädemokraattisia. Miekat kuuluivat miehen varustukseen. Kristinusko teki tuloaan Pohjolaan.

Miten sen ajan ihmiset kokivat elämänsä? Siitä saamme viitteitä niiltä ajoilta säilyneistä kirjoituksista, esineistä ja rakennuksista. Nykyaika on mennyt yhä kansainvälisempään suuntaan. Keskiajalla ratsastettiin katsomaan mitä muualla on. Ovatko erot aikakausien välillä suuria vai vivahteita? Onko elämä yhtä suurta variaatioketjua? Muuttuuko ihminen?

JUKKA SYVÄNOJA