Ulkoisten asioiden muututtua, koin voimakasta tarvetta palauttaa sisäistä pysyvyyttä.
Tuli uusi koti ja asuinalue. Parisuhde ja sukunimi. Ammatti ja työ.

Onneksi on metsä lähellä.
Se näkyy suoraan kodin ikkunasta, sieltä missä saan taas maalata rauhassa. Lapsena vietin metsässä paljon aikaa. Tämä metsä on erilainen, juuri siksi se herätti lapsenomaisen tarpeen tutkimiseen. Täällä on sentään avokalliot, mutta niilläkin toiset tyypit; mineraalit ja muodot. Varsinainen maalaaminen alkoi talvella, lumen ja valon tutkimisella. Kevät koitti, vihreys näkyi jo haavan rungossa. Kesän tultua ylivihreä pusikko alkoi ärsyttää. Oli lähdettävä ulos, jotta pääsisin sisään – väriin ja itseeni. Pakko rämpiä hikisenä, kurkistaa vielä seuraavan kalliopoimun taakse, kuunnella puroa, silittää sammalta, nuuhkia muurahaispesää ja tervehtiä pikarijäkälää.

Olen kai joskus unohtanut sieluni metsään, se on juurtunut sinne niin hyvin, etten saa mukaani kuin palan kerrallaan kotiin tuotavaksi.

CV

Taideopinnot

Yksityisnäyttelyt

Ryhmä- ja yhteisnäyttelyt

Tulevat näyttelyt

Jäsenyydet