Maalaan tehdäkseni asioita näkyväksi.

Kuvan katsominen on vuoropuhelua.

Lookalike - siis sellainen, joka on ulkonäöltään jonkin asian kaltainen, näköinen, tuttu. Olemmeko kaikki itsemme näköisiä? Näyttävätkö tekemämme asiat meidän näköisiltämme?

Sinä, minä hän, me, te, he - nuo mainiot persoonapronominit viittaavat hyvinkin kirjavaan joukkoon henkilöitä ja kunkin kotiseudulla erilaisiin.

Ensivaikutelma vaikuttaa pitkään mielikuviimme ihmisistä. Jokaisella ihmisellä on oma ääriviivansa. Maalauksen tekeminen on kuin hienovaraista tutustumista uuteen ystävään.

Työn sommitelmassa punnitsen massoja, viivoja, valöörejä, kokoja ja kaikkien näiden suhdetta toisiinsa. Mietin, mikä tunnelma vallitsee, mikä vangitsee katseen? Rakenteelliset seikat ja viivarytmi? Yritän etsiä värimaailman vastakohdat, tummien ja vaaleitten rinnastelut, suorien ja käyrien viivojen vaihtelut. Nämä perusasiat mielessäni sitten toteutan aiheeni - spontaanisti.

Huumori on kulttuurisidonnaista eikä taidetta voi määritellä kattavasti. Taitokin on vain suhteessa päämäärään. Ihmissuhteet ovat kiemuraisia ja usein niiden onnistumiseen tarvitaan empatiaa, sympatiaa ja kommunikaatiota.

Jokainen katsoja voi kuvitella tarinat maalausten takana. Kultaseni, YOU ARE SO SWEET in the bright morning, in the hot day, in the dark night.

Liisa Wikberg

CV

Terhi Sallinen

Tutkin töissäni valoa ja heijastuksia, materiaalinani öljyvärimaali. Rakennan kuvapinnan kerroksittain, yhdistäen kuultavia ja peittäviä värikerroksia.

Aiheitteni kautta pohdin mikä näkemässämme on merkityksellistä. Onko tärkeämpää heijastumat vai todellisuus, katsojalle valmisteltu maailma vai omat oivalluksemme.

Curriculum Vitae