Taide on vakavaa ja puhuttelevaa, sen rinnalla se voi onneksi olla myös iloista ja leikittelevää. Pastissi, eli mukaelma on määritelmällisesti osaltaan kunnianosoitus alkuperäisteokselle toisin kuin parodia joka taasen pilkkaa kohdettaan. Pastissi ei kuitenkaan sulje pois leikillisyyden elementtiä.

Näyttelyn teokset ovat linkittyneet kahden merkityksellisen asian ympärille: valitsin mukaan itselleni merkityksellisiä teoksia, maalauksia jotka ovat puhuttaneet keskimääräistä enemmän erilaisista syistä sekä ihmisen parhaat ystävät, koirat. Mukaan on päässyt niin koti- kuin ulkomaisia klassikoita. Paljon tärkeitä teoksia jäi pois, usein siitä syystä että ne eivät olisi soveltuneet muunneltaviksi koiramaisiksi pastisseiksi.

Klassikoiden tutkiminen alkaa useimmilla taiteilijoilla jo opiskeluvaiheessa. En edes ole laskenut kuinka monta kopiota, versiota, muunnelmaa tai tutkielmaa olen tehnyt Schjerfbeckin toipilaasta. Klassikoiden hienoutta ei voi koskaan tyhjiin selittää, ne toimivat sommittelullisesti, teknisesti, tunnelmallisesti. Tekninen taitavuus on usean menneen ajan klassikkomaalarin kohdalla häikäisevää ja pastissia tehdessään sai vain unelmoida taiturimaisesta sivellintekniikasta, joka esimerkiksi luonnehtii Repinin tuotantoa.

Maalasin teoksiini ihmisten sijaan koiria, vehnäterriereitä. Terrierin sielu on kaunis vaikka se ei ehkä ole maailman helpoin koira. Omapäisyys, sinnikkyys, välittömyys ja elämänilo luonnehtivat ainakin vehnäterrieriä hyvin.

Galleria Viileä Punainen on ollut itselleni tärkeä galleria taiteilijanurani varrella. Pidin täällä elämäni toisen yksityisnäyttelyn vuonna 2006 ja sen jälkeen olen asettanut tänne säännöllisin väliajoin töitäni näytille joko yksityisnäyttelyissä tai ryhmissä. Tämä näyttelyni on toistaiseksi gallerian viimeinen eli toiminta tässä muodossa loppuu tähän näyttelyyn

CV